Energiapiikki

Ennen tämä olisi ollut minusta hulvaton.

Minä olen laiska.

Uskon vahvasti, että  ihmisen perusluonteeseen kuuluu päästä mahdollisimman vähällä efortilla.

The Oatmeal <3

On helpompi jäädä makaamaan sohvalle ja unohtaa kaikki.

On helpompi ostaa valmisruokaa kaupasta tai syödä vain leipä.

On helpompi antaa tavaroiden vaan pitkän päivän jälkeen olla.

Mä olen ollut aivan helvetin puhki viimeiset 4 viikkoa.

Uuden työn aloitus

Aamu 6 herätykset

Treenin aloitus

Uuden ruokavalion aloitus

Järkkärikauden aloitus

Syksyn aloitus ja jo valmis talviviha

Aika monta aloitusta, kun kuulemma pitäisi aloittaa kerralla vaan yksi juttu...

Jotenkin mun koti on alkanut täyttyä tämmöisistä kasoista.

Ja silleen rehellisyyden nimissä, tää on oikeesti yksi vähiten pahoista kasoista...

Muista en edes kehdannut kuvaa ottaa.

Mulla on luotuna tänne hienot säilytysjärjestelmät, mutta ne ei nyt vaan oo jotenkin toimineet.

Mulla on luotuna hienot aikataulut joita orjallisesti noudatan.

Mulla on hienot to do listat, joista valitaan vaan ne mitä on NYT ihan pakko tehdä! Ja ne tehdään aika viime tipassa pois alta kaikki.

Rutiini rutiini rutiini

Oi saavuthan luokseni!

Sunnuntaina vaihdettiin talviaikaan ja oon oottanut sitä kuin kuuta nousevaa!

BLING!!!

Energiapiikki!

Huomaan kuinka helposti on alkanut sujumaan kokkailut, eväiden laitto valmiiksi, aamupalan tekeminen valmiiksi, treenikassin pakkaaminen jo edellisenä iltana..

Olen alkanut tekemään heti asioita enkä venytellyt.

Minua ei väsytäkkään enää niin paljoa kokoajan!

Tyhjensin eilen viimeisen muuttolaatikon paikoilleen, joka on odottanut toukokuusta asti.

Aamu 7 olin tänään jo siivonnut keittiön, pyörittänyt koneellisen pyykkiä ja tiskit iloisesti laulaa, siivonnut vessan, syönyt ja laittanut lapsen valmiiksi päiväkotiin.

Väitän että ruualla ja liikunnalla on ehkä vaikutusta?

Ehkä on tapahtunut aktivoitumista ja asennemuutosta?

Tapaus Maria Kang

Kyse on siis tästä kuvasta.

Kovasti kiertänyt jokapaikassa

kovasti kommentoitu

kovasti kritisoitu. 

Fitnes ihmiset ylistää

osa kokee syvää vihaa

epäoikeudenmukaisuutta

tilanteiden vankina olemista...

Minuakin vitutti... 2minuuttia

Mutta minä ymmärrän tämän viestin syvemmän merkityksen. En näe prassailua enkä syyllistämistä.

Minä näen halun luoda toivoa.

Ihmiset tuomitsevat taas ensi näkemältä, tietämättä koko tarinaa.

Minusta tämä on merkki ihmisestä, joka haluaa uskoa unelmaansa ja tekee sen eteen valtavasti töitä. Terveyden malliesimerkki. Uurastuksen saavutus. Kuvassa on myös kolme muuta uurastusta, jotka ovat varmasti olleet yhtälailla saman työn ja halun tulosta.

Mitä pahaa on haluta olla lapsiaan ja elämäänsä varten hyvässä kunnossa ja nauttia terveellisistä elämäntavoista? Onko tämäkin tilanne missä se koira älähtää johon kalikka kalahtaa? Miksi ei tahtoisi herätellä?

Ja kyllä MINÄ ymmärrän

On kiire

On arki

Maksaa kamalasti

On pimeää ja märkää

Väsyttää

Masentaa

Voimat ei riiä

Ei ole hyvä aika

Mutta eikö tämmöistä projektia voisi ottaa elämänsä tavoitteeksi? Pitkäaikaishaaveeksi? 

"Minusta tulee terve ja hyvinvoiva ja karistan liiallisen ylipainoni! Opin rakastamaan itseäni ja selviydyn!".

Koska siis jos jokainen nyt katsoo peiliin ja yllä olevaa listaa, jokainen voi sanoa niiden olevan se sata tekosyytä. Tekosyitä mitä ihan itsekkin käytän säännöllisesti. Ja kuten olen sanonut aiemminkin, jokaisella on syynsä tekosyihinsä. 

Älä silti unohda että joku päivä voisit rakastaa itseäsi niin paljon, että uskaltaisit raottaa tekosyiden verhoa ja kurkistaa sinne missä muutoksen tuulet puhaltaa kasvoille.

Muista tämä senkin typerä hupakko!

Alla vastaus kaikkeen siihen paskaan mitä kyseiselle naiselle on satanut niskaan. Aika hyvin tiivistetty, eikö?

"I've been getting an influx of new followers, emails and comments (on my profile pic) recently. Some saying I'm a bully, I'm fat-shaming and I need to apologize for the hurt I've caused women. I get it. SO here's my First and Final Apology: 

I'm sorry you took an image and resonated with it in such a negative way. I won't go into details that I struggled with my genetics, had an eating disorder, work full time owning two business', have no nanny, am not naturally skinny and do not work as a personal trainer. I won't even mention how I didn't give into cravings for ice cream, french fries or chocolate while pregnant or use my growing belly as an excuse to be inactive.

What I WILL say is this. What you interpret is not MY fault. It's Yours. The first step in owning your life, your body and your destiny is to OWN the thoughts that come out of your own head. I didn't create them. You created them. So if you want to continue 'hating' this image, get used to hating many other things for the rest of your life. You can either blame, complain or obtain a new level of thought by challenging the negative words that come out of your own brain.

With that said, obesity and those who struggle with health-related diseases is literally a 'bigger' issue than this photo. Maybe it's time we stop tip-toeing around people's feelings and get to the point. So What's Your Excuse? - Maria Kang"

Minun eheytymis vuoteni.

Tiistaina se kai alkoi virallisesti.

Minun eheytymiseni vuosi.

Seuraavat 12kk on minulle.

Keholleni

Mielelleni

Minuudelleni.

Minulla on lupa raskastaa itseäni kokonaisuutena.

Tälläisenä.

Sen kautta pyrkiä parempaan.

Omiin tavoitteisiini.

Otin alkukuvat ja alkumitat.

Seuraavan kerran mittaan ja puntaroin ennen joulua.

Haluan asettaa itselleni tavoitteita. Mitä olen 12kk päästä...

Tavoitteet:

1. Olen tasapainossa ruokailun, liikunnaan ja elämäni kanssa

2. Liikunta on kiinteä osa minua. Ruoka ja sen ajattelu ei hallitse elämääni.

3. Olen käynyt enemmän ja vähemmän mielenterveyspalveluissa 13-vuotiaasta asti ja nyt on aloitettu kontrolloitu viimeinen vuosi, että saan vietyä tämän päätökseen hallitusti ja harkitusti ja minusta tuntuu, että en enää tarvitse "systeemiä". 18-vuotta on pitkä aika ja sinulle ei sen jälkeen voi sanoa, että tää hei loppui NYT!

4. Jaksan juosta ainakin muutaman kilometrin.

5. Pystyn käyttämään korkokenkiä.

6. Pystyn ostamaan vaatteeni tavallisten ihmisten puolelta.

7. Tiedän missä menee rajat. Osaan sanoa vieläkin reippaammin ei.

8. Uskallan lähteä urheilemaan jonkun muun kanssa esim. lenkille. Unohdan rimakammon ja lopetan pelkäämästä, että en ole yhtä hyvä ja jaksavainen kuin muut.

9. Muistan että minä olen minä omana kokonaisuutenani ja se riittää. Minulla on omat tavoitteet ja päämäärät ja kuljen niitä kohden. Minulla on oikeus asettaa minulle sopivat rajat.

10. Olen edelleen avoin, kiltti, sinisilmäinen ja ihana itseni.

11. Opettelen kehon ja mielen huoltoa myös jonkun muun aktiviteetin kautta kuin rehkiminen.

12. Kokeilen akupunktiota, hierontaa ja muitakin vaihtoehtoja liikuntaelinsairauksien, selän ongelmien ja fibromyalgian kanssa.

13. Kokeilen vähintään 3 ihan kokonaan uutta lajia, vaikka ihan huvikseen.

14. Onnistun innostamaan myös mieheni lopulliseen elämäntapamuutokseen kanssani.

15. Olen onnellinen juuri tälläisenä ja tämän elämän kanssa mitä elän.

Tiistaina menin hyvin jännittyneenä ja innoissani kohti Wolffia eli WFC:tä.
Minulla oli elämäni ensimmäinen oikea PT tunti.
Alona oli ymmärtäväinen, ihana ja tarpeeksi vaativa.

Tein treenissä asioita joita en ikinä uskonut pystyväni tekemään. Kun makaa selällään penkissä pitäen 20kg tankoa käsillä ylhäällä ja nostaa 20x jalkoja ylös alas voi tuntea elävänsä :D Ja sitten pelkää kuolevansa...

Uskomattoman upea olo ja hiki virtasi.

I can do this shit!

Tuli aika haikea tunne lähteä wolffilta. Se tuntuu niin omalle paikalle. Onneksi siellä pääsee välillä käymään. Ja 10x kortilla on vielä 5x edellisestä vuodesta käyttämättä ;o

Nyt pari päivää uutta ruokavaliota takana. Onneksi oon aiemminkin syönyt samaan kaavaan ja kaikki ruoka-aineet on ihanan kotoisia, niin ei ahdista ja ei tunnu niin kamalalta muutokselta.

Onneksi osaan kokata itse ja olen luova. Mielenkiintoista kokeilla kaikkia uusia juttuja. Kummallista syödä myös leipää ja perunaa vähäsen. En oo syönyt niitä oikeestaan paljon yhtään enää vuosiin.

Jännittää kuinka rahat riittää tän ruokavalion toteuttamiseen. Pitänee hiukan alkaa laskea paljon viikossa tähän "hupiin" oikeen hassaantuu.

Sanoisin että nää ihan alun fiilikset on aika +++ 

Ainiin ja tuli heti kommenttia, että "NYT SE VÄRJÄSI TUKKANSA SINISEKSI!!!

En värjännyt.

Siitä tuli hopeainen :)

Ruokaa! Lemppariani!

Olen voinut tänään huonosti. Se perus päänsärky, oksettaa, väsyttää, voimat pois ja vatsaan sattuu. Se kertoo siitä, että vatsani oireilee normaalia enemmän ja varmaan haluaa kertoa stressistä, jota en tiedä päälläni olevan olemassa.

Kuitenkin illalla oli pakko lähteä kauppaan. 

Tiedättehän sen ikuisen:

 "HUOMENNA aloitan reenaamaan ja syömään kuulkaa hyvin!!!" 

Koska tiettekö, että...

HUOMENNA aloitan reenaamaan ja syömän kuulkaa hyvin!

Kaupasta tarttui käsittämätön määrä ostoksia megeksiin...

Många ruoka!

Jotenkin ihanan tuttua ja turvallista ruokaa.  Nyt sitä pitää vain alkaa käyttää säännöllisesti ja käyttään vanhaa ystävää uudestaan...

LIDL on ystävä ja siellä alkoi tänään digivaakojen myynti. 

Tää söpöläinen ei maksanu kuin 13e :)

Tane testailee vakavana uutta laitetta.

Lisäksi ostin ekaa kertaa elämässäni noita mystisiä rasvanpolttajia... Epäilyttäviä, mutta annetaan nytten tsäänssit noillekkin pillereille. Nappasin lisää monivitamiinejakin kaappiin. En oo myöskään ikinä mitään tommoisia välipala protskujuomia juonut ja katselin niitkin epäilevästi hyllyssä... Kai tommoista voi joskus testata välipalalla.

Epäilyttävää shittiä....

Ja koska oon ihan idiootti ostin vahingossa seesamiöljyä enkä listalla ollutta pellavansiemenöljyä :(.. Mutta sattuuhan näitä hei ;D

HUOMENNA

Salille aamulla katteleen ohjelmaa.

Että osaisin paremmin.

Olisin motivoituneempi.

Aloitan syömään uuden listan mukaan.

Olen niin fiiliksissä :3

Väliaikapohdintoja ja tukkajuttuja.

Reenikassi ja vähän sen sisältöä.

Reeniä on nyt takana kolme viikkoa. Se ei ole mikään superpitkä aika, mutta se on minulle ylpeydenaihe. Olen kiltisti mennyt niinä sovittuina päivinä salille ja sillä sipuli. Olossa ei tunnu vielä suurta muutosta, mutta johtunee airobisen puutteesta ja namipäivistä.

Perjantaina oli jännä päivä. Sähköpostiini kilahti postia Markulta. Treeniohjelma ja ruokavaliota IIK!

Olen samaan aikaan motivoitunut ja hiukan kauhuissani.

Miten mie jaksan tän ruokailun kanssa?

Miten mie järjestän tälle 4x viikossa liikkumiselle aikaa?

Miten mie jaksan nousta aamulla aina kello 6:00?

Kyllä sie kuule akka saat luvan jaksaa!

Olen suorastaan liikuttunut saamastani tuesta ja avusta. Saan kysyä vapaasti. Minusta tuntuu että minua kuunnellaan. Minun erityistarpeeni on oikeasti otettu huomioon. On joustoa ja on maalaisjärkeä.

Alonan kanssa sovittiin ensi viikolle alustavasti 2x treenitapaamisia ja aletaan kattoon noi ohjelmat lävitse. Luvassa ainakin kiertotreeniä, jota en ole ennen tehnyt. Toisessa ohjelmassa luvassa supereita, joita oikeestaan oon oottanut niiden intensiivisyyden takia.

Oon päätymässä talvilenkkeilemään punttikselle. Aluksi aattelin kokeilla juoksumattoa, koska kävely on mulle helpompaa ja en tiedä miksi kannan loputonta inhoa crossaria ja soutulaitetta kohtaan. Semmoinen lötköttely kuntopyörä on myös aika jees. Taidan olla vaan muutosvastainen ja laista... Ehkä nää ennakkoluulot karisee tän talven myötä?

Kyllä mä hiukan hekumoin ajatuksella siitä miltä näytän 12kk päästä.

Haluan tehdä tän ihan oikeesti.

Illalla on bailandokset rocktober fest nimikkeellä. Rock bandia ja ihanaa seuraa. Tää porukka on niin kullantärkee, koska jengi on pääasiassa päihteetöntä. Ei tartte ees aatella alkoholin mukaan nappaamista. Päätin kerrankin sitten värjää kunnolla hiukset ja laittautua kunnolla. Jotenkin siihen on nyt innostusta. Loppuun siis pari tukkavärjäysprosessin kuvaa... Katsotaan mitä tästä lopulta tulee!

Kauhtunut lähiömutsi lookki.

Yllätysvärijuttuja!

Sitoutuminen

Olen alkanut salaa punomaan itselleni sitoutumisen vahvaa verkkoa.

Simo Ulvi nappasi musta ja Karosta kuvan, kun ollaan tapahtumavastaavia Traconissa.
Tässä kuvassa voin sanoa olevani fäteimmässä kunnossa 2012 syksyn jälkeen.

Tein itseni kanssa diilin:

"Kunhan järkkäämäni tapahtuma on ohitse ja vatsalääkkeet alkaneet kunnolla toimia palaan salille."

Ja pidin tämän lupauksen.

Yksinkertainen suunnitelmani oli aloittaa kaksi vuotta sitten saamani ohjelman parissa alusta ja katsoa vuoden vaihteen jälkeen mitä sitten. Päästä alkuun ja starttiin, rutiinit pyörimään pikku hiljaa...

Homma on livennyt jotenkin lapasesta ja en oo edes pahoillani.

Vaihdoin punttisalin wfc:stä Gogo Expressiin. Minulle helpompaa kulkea kaiken lastenhoidon ja duunin kanssa. Harmittaa kun Wolffi tuntuu osittain kodilta, mutta ehkä tämä tuo vaihtelua. Se mitä gogo:n siirtyminen meinasi oli sitoutumista 12kk. Välttelen normaalisti näitä, mutta olin varmasti jossakin liikuntahurmiossa.

Nyt pari viikkoa takana. 3x viikossa oon reippaasti raahautunut salille. Mukana raahautuu ihana mieheni, joka tutustuu uudenlaiseen maailmaan punttiksen myötä. Tuntuu että olen oikeassa paikassa, kun aamu vasta sarastaa ja vetää lämmittelyt, treenin ja päälle pitkät venyttelyt. Palautusjuoma on mannaa taivaasta suihkun jälkeen ja täynnä energiaa suuntaa duuniin.

Vegaaninen suklaahyydykekakku kesän herkkuhetkiltä.

Ruokavaliokin alkanut taas korjaantumaan. Taas oon tehnyt kaikki ruuat alusta itse, lisätty taas kasviksia entiseen verrattuna, namia kerran viikossa saa herkutella. Ei tiukkistelua, vaan hyvää oloa.

Mulle alkoi iskee jo kuiteskin etukäteen paniikki siitä, mitä tapahtuu kun saliohjelma 8-10 viikon päästä loppuu ja mitä sen jälkeen? Mulla on kovin intohimoisia ajatuksia lihasten vahvistamisesta ja kaikkien mun mahdollisten liikuntaelin ja muiden sairauksien hallintaa ruokavalion, liikkumisen ja sen myötä laihtumisen kautta. Mulla on paljon tietoa ja taitoa, mutta pelottaa että en osaa hahmottaa kaikkea. Mitä jos teen liikunnallisesti jotakin väärin ja tuhoan enemmän paikkoja kuin autan? Pitäisikö tarkastaa tietotaitoa jonkun kanssa? Tarttenko jotakin ohjelmaa... Mitä mitä mitä?

Kattelin mun kesän kuvaa ja mietin 11kg, joka on tullut vuodessa takaisin. KYLLÄ 11 vitun kiloa. En mä ruma ole, aika kaunis itseasiassa. Mutta kun mulla on niin hirveeeen huono olla mun kropassa. Miten mä vältän sen etten sairastu taas ja taas kuse tätä kaikkea?

Kokovartalokuva heinäkuu 2013

Kasvokuva heinäkuu 2013

Aloin tsekkaileen personal trainereita, verkkovalmennuksia, lukemaan foorumeita ja katselin videoita netistä. Mikä näistä nyt mukamas on se mun juttu? Mikä ois mun uusi laji, kun talvella en todellakaan mee juokseen tonne räntään ja kylmään? Laittelin viestejä menemään ja katselin hiukan mitä saan vastauksia, osa vastauksista oli ihania ja osa oli selkeää "tää ei ole mun juttu" matskua.

Tuossa muutama päivä sitten mun privalootassa facebookissa oli kuiteskin viesti yhdeltä naiselta, ketä oon stalkannut ja ihaillut netissä ja salilla jo aika kauan aikaa. Lämminhenkinen, rohkea ja sisuskas Me, Myself and Alona blogin pitäjä Alona. Jutskailtiin puhelimessa ja privaviesteillä ja sen seurauksena mut on aivopesty 12kk ajaksi Body Camp proggikseen mukaan.

PT tapaamisia, ruokavaliota, treeniä, haasteita. Hitaasti mutta varmasti mentaliteetillä. Kiitän onneani, että mulla on todella hyvä asenne tuolla pohjalla, ei tartte lähtee nollasta.

Vihdoinkin uskalsin.

Vihdoinkin musta tuntuu, että joku uskoo muhun.

Jatkossa joudutte lukemaan mun juttuja huomattavasti useammin ;)