Juoksukoulu aloitus

Kesäkuu 2012
Reipas liikkujatyttö juuri hölkkäilyn aloittaneena.

On yksi asia jota en ikinä uskonut tekeväni ja se on juokseminen. Viime vuonna kuitenkin pitkän lenkkeilyn seurauksena yhtenä päivänä vain päätin kokeilla hölkkäämistä. Pian huomasin hölkänneeni 5 minuuttia ja muutamien viikkojen päästä juoksin jo 4km. Rakastuin juoksemiseen. Olo on ihan uskomaton sen jälkeen ja se itsensä ylittämisen tuntuu!

Salainen älytön unelmani on joku päivä juosta puolimaratoni. Salainen unelmani on aloittaa juoksukoulu ja onnistua siinä.

Nyt viime perjantaina viikon terveenä olemisen jälkeen vedin taas lenkkarit heti aamusta jalkaan. Pää yritti keksiä miljoona tekosyytä. Väsyttää, polviin sattuu, mahaan sattuu... Jokaisen ajatukseni kumosin huutamalla pääni sisällä NO EXCUSES! Lähdin lenkille asenteella, nyt kokeillaan tauon jälkeen miltä se oikein tuntuu... Yllättävän hyvältä. Toki huomaan, että kunto on ihan olematon, mutta nopeesti taas keho muisti mikä on homman nimi.

Se mistä oon ihan äärettömän ylpeä on, että heti lähdin liikkeelle kun se oli mahdollista! Hyvä minä!

Olen nyt jonkin aikaa välillä salaa kurkkinut tänne:

http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html

Juoksukoulu sohvaperunoille!

Jotain hyvää tulee Poristakin!

Niinpä tänään 29.4 maanantaina alkoi 1. viikkoa ja 1. päivä.

Kävelin lenkkiradalleni

5min reipasta kävelyä

2min juoksua

pieni levähyshetki

5min reipasta kävelyä

2min juoksua

Kävely kotiin

Tosi reippaassa kävelyssähän jalat meinas heti lyyä jo suonenvetoa päälle. 2min juoksun jälkeen huohotin ja kun vihdoin 2 minuuttia tuli täyteen syljin tienviereen ja aattelin, että voi nyt helvetti! Takaisin päin vaan reippaasti ja kyllä vaan, jo toka juoksupätkä meni helpommin. Rappusten alapäässä katselin 3 kerrosta ja 40 rappusta peläten kuin pyynikin rappusia ja kotiin tullessa puuro ja mustikat tuntuivat jumalalliselta herkulta.

Muita lenkkihavaintoja:

* Vastaan juoksi sama mies kuin perjantaina ja moikkasi iloisesti:"HUOMENTA!". Mulla levis hymy korviin ja huutelin takaisin.

* Kurre, sinitiainen, peipponen, käpytikka, räkättirastas, sinivuokko ja kaksi joutsenta.

* Tartten ehdottomasti vyötärölle jonkun mihin saan kännykän, avaimet ja juomapullon! Pitää tutkia!

* Tarttee sijoittaa oikeesti niihin juoksukenkiin

* Hanskat alkaa tuntua liian kuumilta huh!

* Muo ei hävetä pätkän vertaa juosta megakireissä juoksuhousuissa pyllyläskit heiluen. Olen lenkillä ja se on jo jotakin hienoa!

Ja siis toki "pakotin" tähän hommaan mukaan miehenikin. Miksi sitä yksin nyt vaan puhisis? En osaa kuiteskaan käydä lenkillä kenenkään kanssa vielä. Todennäköisesti tää johtuu suorituspaineista ja pelosta etten pysy tahdissa. Luulen tänkin helpottavan kunhan kunto kasvaa. Mieskin harrastanut lenkkeilyä kovasti viime vuonna ja laihtunutkin sen seurauksena hirveitä määriä. Molemmat käytiin nyt aamulla vetääs oma settimme ja voidaan vertailla missä tuntuu ja miltä tuntuu. 

Nyt jään ihmetteleen kehon reaktioita ja sitä fiilistä, kun kroppa ilmoittelee olemassa olostaan!

Riittääkö tämä jo?

Bitches LOVE cake! Minäkin!
Pää sanoo kokoajan, että oon lihonu takasin sen 20kg.
Kuvat kertoo toista tarinaa.
Ristiriitoja?

Herkkulakon lopetuspäivä meni.

Teinkö loppuun asti?

En

Monta päivää jaksoin?

69

Olenko tyytyväinen?

Olen!

Miksi lopetin?

Stressin ja sairastamisen takia pää ei enää jaksanut ja syömishäiriö alkoi pahentua. Päätin tehdä pelastus liikkeen ja lopettaa kesken.

Tunnenko, että olen epäonnistunut?

En, pääsin kuukauden päähän tavoitteestani ja se on enemmän kuin ei yhtään.

Tammikuu toi sen taas tullessaan. Ensin oksennustaudin, sitten alkoi kuume ylös ja alas sahaaminen. Lisää vatsatautia. Lisää kuumetta. 4 viikkoa putkeen kuumetta. Antibioottikuuri. Keuhkokuvat. Pieni keuhkoputken tulehdus, poskiontelontulehdus. Laajat verenkuvat. Asunnon kosteus epäilyt. Päätös muutosta.

Olen nyt ollut sairaana syksystä tähän hetkeen 33 viikosta 22 viikkoa. Joko täysin poissa pelistä tai puolikuntoisena. Olen koettanut selvitä arjesta, yhden tapahtuman järjestämisestä ja isosta surutyöstä. Olen ollut nyt 9 päivää putkeen terveenä ja pelkään kokoajan, koska tauti iskee uudelleen.

Mitä kehossani on tapahtunut sen seurauksena etten saa liikkua?

* Polvet alkaneet sattua taas todella paljon. Kuuluu rutinaa ja natinaa ja naksuntaa. pelkään että kohta iskee taas patella luksaatio ja joudun leikkaukseen.

* Selkäkivut ja hartiakivut ovat palanneet todella pahoina ja sen myötä kovat päänsäryt

* Fibromyalgiakivut on helvetilliset. Tuntuu taas välillä kuin joku puukolla viiltelisi ihon alla ja kipu säteilee ympäriinsä. aamuisin on vaikea tarttua käsillä mihinkään ja tiputtelen tavaroita.

* Olen väsynyt ja alakuloinen.

* Iskias meinaa ottaa valtaansa, se kertoo vain siitä että painoa on tullut lisää.

* Olen täynnä nestettä. Huomaan aina ensimmäisenä sen, kun alkaa leuan alle tulemaan helttaa ja kasvot pyöristyvät. Vihaan sitä ja se laskee itsetuntoani.

* Vatsaongelmat. Omituisia kipuja ja ilmavaivoja.

* SOKERINHIMO ja ahmiminen

* Huono omatunto about kaikesta

Mä niin haluisin nyt pysyä terveenä... Saanhan?