Ihana cessi kanssani jakamassa "viimeistä ateriaa" uuden vuoden aattona.
26.12.2012 bongasin kaverini facebook seinältä perinteisen "lopetan herkkujen syömisen, kun vuosi vaihtuu.." -statuksen.
Normaalisti suhtaudun näihin hyvin varauksella. Ihmiset aloittavat herkkulakon ja tekevät itselleen äärimmäisen tiukat säädökset. Taas rakennetaan kontrollifriikin unelmaa. Nähdään asiat mustavalkoisina. Aloitetaan samalla kova kuntokuuri. Huomataan ettei olla valmistauduttu ollenkaan henkiseen prosessiin, repsahdetaan ja palataan vihaamaan itseään, koska epäonnistui.
Kuitenkin joku sisälläni sanoi, "tee se" ja näpyttelin omalle seinälleni:
"Mä en yleensä lähe tämmösiin. Mun ei
normaalisti tarttis ees miettiä, mutta nytpä laitan tämän! 1.1.2013
alkaen olen niin monta päivää herkuitta, kuin tästä statuksesta
tykätään. Varauksen otan! Jos tykkäyksiä kertyy kk tolkulla saan pitää
1x kuussa välipäivän, koska en usko totaalikieltäytymisen olevan hyväksi
kenenkään psyykkeelle."
Tykkäyksiä kertyi 106 kpl.
19.4.2013 olisi tämä kakku lusittu!
Miksi halusin tehdä tämän?
Haluan irti sokerikoukusta. Kaiken tämän sairastamisen ohella olen antanut itselleni luvan olla ja syödä mitä huvittaa. Sokerikoukku on minulle paha. Mieleni lamaantuu, ajatus hidastuu, minua väsyttää, en saa unta ja nukun huonosti, en jaksa liikkua, turvottaa ja vituttaa.
Sokeri on kuin huume. Siitä tulee vieroitusoireet. Hauskin fakta on se, että kun siitä pääsee eroon ei sitä tee mieli enää. Omaa suhdettani sokeriin voisin pohtia myöhemmin lisää. Siitä riittänee omaan päivitykseensä.
Mistä luovun?
Minun ongelmani ovat juuri nyt suklaa, kakku, pulla ja jäätelö. Leivon itse ja ostan kaupasta.
Ei niin ongelma, mutta jää pois: sipsit, suora sokeri, vaalea leipä, karkit ja kaikki minkä miellän herkutteluksi.
Saan syödä välillä esim. kebabbia, koska roskaruoka ei kuulu ongelma-alueisiini. Saan juoda alkoholia, koska juon sitä niin harvoin.
Oman mielen mukaan. tiedän kyllä missä rajani menee.
Välipäivät:
Minusta totaalikieltäytyminen ajaa ihmisen ajotilaan, joka ei ole terveellistä. Saan pitää kerran kuussa mässypäivän ja saan syödä just mitä huvittaa.
Tammikuussa se olkoon poikani syntymäpäivät. Teen överihyvää kakkua ja en osaa olla ilman.
Helmikuussa se olkoon risteily ruotsiin. Saa namitella puffan jälkkäripöydässä <3
Maaliskuusta ei vielä hajuakaan.
Olen haastanut mukaan poikaystäväni ja kaikki mahdolliset tuttuni. Matkalle miettimään mikä on oma suhde herkutteluun ja onko se kohtuuden rajoissa.
Perustin vertaistukiryhmön muillekkin, jotka kamppailevat aiheen kanssa facebookkiin.
Ryhmän tarkoituksena on jakaa tsemppiä vaikeina ja hyvinä hetkinä ja tehdä sokerikoukusta irtipääseminen rennosti ja innoittavasti.
Päivä numero 3. menossa. Vatsatauti. Ei ongelmia herkkujen kanssa ;)
